Maisteri ei multakuormaan koske
Ystäväni rakennutti perheineen komean kodin Espooseen. Rakennustöitä ei rahoitettu hartiapankilla, mutta ajoittain kutsu apujoukoiksi on käynyt myös ystäville. Lauantaina ohjelmassa oli multatalkoot ja nurmikon istuttaminen.
Yleensä olen kategorisesti kieltäytynyt kaikista talkootöistä. Tällaiset työt kun mielestäni ostetaan palveluina. Lisäksi olen ruumiilliseen työhön yksinkertaisesti liian kevytrakenteinen. Tällä kertaa tein kuitenkin jostain selittämättömästä syystä poikkeuksen.
Auringon helliessä oli hyvää aikaa pohtia markkinoinnin ja isänmaan asiaa.
Missä makaa Suomen multasäkki?
Paikanpäällä talkooväkeä odotti lavallinen multaa pihalle levitettäväksi. Isännän mukaan 20 kuutiota nurmikkomultaa maksoi 600 euroa. Tällä hinnalla 45 litran säkki olisi maksanut 1,35 €. Biolanin vastaava määrä multaa maksaa K-raudassa 5,99 €, eli hinta on noin nelinkertainen. Mietin, mistä löytäisimme Suomelle oman multakasan tuotteistettavaksi, brändättäväksi ja maailmalle myytäväksi?
Kansantalous ei kiitä
Kun maisterimiehet laitetaan kottikärryjen varteen, kansantalous ei kiitä. Kirjoitin viime vuonna Marmaissa kestävyysvajeen korjaamisesta markkinoimalla. Keskeinen huomioni on, että suomalaiset pitäisi markkinoinnin keinoin saada käyttämään enemmän rahaa palveluihin. Palvelut tuotetaan paikallisesti ja vaikutukset kansantalouteen ovat vahvasti positiiviset. Palveluiden markkinoinnissa on mainosmiehelle töitä.
Enemmän euroja litrasta
Aiheuttamaamme kansantaloudellista vahinkoa tasasimme nauttimalla rajusti verotettua kotimaista olutta. Kun alkoholin kulutusta ei Suomessa ole tarpeen ainakaan lisätä, pitäisi myydystä litrasta saada enemmän euroja. Pienpanimoiden ja käsityöläisoluiden esiinmarssi on mainio askel tähän suuntaan. Mitä pienet edellä, sitä isot perässä.
Halpa on uusi musta
Edellä mainitut oluet haimme läheisestä Alepasta. Heti ovella meitä tervehti alaspäin sojottava nuoli ja koko kansan uusi iskulause ”Halpuutimme hintoja”. Kaikki kunnia S-ryhmälle vuoden markkinointiteosta, mutta voisimmeko edes me muut yrittää keksiä markkinointiin jonkin muun argumentin kuin ”halpa”?
Sunnuntaista ravintolapäivä
Kahden päivän rypemisen jälkeen talkoväkeä alkoi hiukoa. Tästä tuli mieleeni viimeaikainen ”keskustelu” sunnuntain tuplapalkasta luopumisesta. Tämä(kin) ajatus tottakai tyrmättiin palkansaajajärjestöjen toimesta jo ennen kuin siitä saatiin käytyä minkäänlaista järjellistä keskustelua.
Jopa Helsingissä on vaikeaa löytää sunnuntaisin laadukasta ravintolaa joka olisi auki. Palkkakustannukset ovat käsittääkseni suurin este sille, että ravintolat olisivat auki myös pyhänä. Jos palkkakuluja leikattaisiin, useampia ravintola voisi kenties pitää ovensa auki ja työllistää ihmisiä.
Koska tietyissä tapauksissa tarjonta lisää kysyntää, olisi hyvinkin mahdollista että ihmiset alkaisivat sunnuntaisin syömään nykyistä ahkerammin ravintolassa. Tästä voisi syntyä positiivinen kierre, jossa yhä useampi ihminen saa töitä. Parhaassa tapauksessa alan palkatkin vielä nousisivat, jos ravintoloiden kannattavuus parantuisi lisääntyneen kysynnän myötä.
Lämmöllä, Laaksonen
Panu Laaksonen on mainostoimisto Ida Framin toimitusjohtaja.
