TJ tunteikkaana

Vuosi 2010 oli meille jännittävä. Talous kääntyi koilliseen, mutta se ei vielä täysin löytänyt tietään mainostoimistojen kassoihin. Viitoitamme sille kuitenkin tietä kohti Perämiehenkatua.

Tunnen joka päivä suurta iloa ja ylpeyttä. Ilon tuovat Tanja, Laura, Marko, Riikka, Samuli, Vesku ja Hanna, jotka laittavat jatkuvasti itsensä peliin asiakkaidemme menestyksen puolesta. Ylpeä olen Sokoksen Mikosta, R-kioskin Teemusta, Novo Nordisk Farman Sallasta ja muista asiakkaistamme, jotka luottavat osaamiseemme.

Turhauttavinta tänäkin vuonna oli markkinoinnin loputtomalta vaikuttava ylenkatsominen suomalaisessa liike-elämässä. Tästä kirjoitinkin esimerkiksi postauksessani, joka koski Kallasvuon kommentteja The New Spirit of Finland -seminaarissa. Jatkan peiliin katsomista.

Suurkiitos kuluneesta vuodesta ja rauhallista joulua!

T. Panu, toimitusjohtaja, Ida Fram

Joulu hinta 40 000 eur

Kuvakaappaus on osa HP:n ilmoituksesta, joka on julkaistu tänään Hesarissa aukeaman kokoisena. Ilmoitustilan hinta on ilman alennuksia noin 40 000 eur.

Hyvää viikon loppua!

Pukin pajalla teet videotervehdyksen joulupukille

Pukin pajalla teet lapsen tai lapsenmielisen oman videotervehdyksen joulupukille. Videoon tulee mukaan valitsemasi kuva sekä lahjalista. Valmiin videon linkin voit lähettää helposti vaikkapa ystäville tai sukulaisille sähköpostitse, Twitterin tai Facebookin kautta.

Katso mallivideo tästä ja tee oma videosi Pukin pajalla.

Skandaali sai Samulinkin liikuttumaan

Mainostoimisto Skandaalin SOS-Lapsikylä ry:lle suunnittelema filmi ”Ei jätetä lasta yksin” voitti marraskuun Kuukauden Parhaat Sekunnit -kisan, kertoo Marmai sivuillaan. Mukana raadissa olivat AD Sami Karjalainen Albert Hallista, AD Heli Roiha DDB Helsingistä, yhteyspäällikkö Kirsti Mäkelä Mainoskentästä ja plannerini Samuli Salokangas.

Katso mainos ja tekijätiedot Maikkarin Spotti-palvelusta.

Lisää toisella puolella

Vaikka mainosmies olenkin, kummastelen villinä rehottavaa lapsiin kohdistuvaa mainontaa. Markkinoinnin 360-astetta ei tahdo riittää, kun tulevaisuuden toivoille opetetaan mistä joulussa on kysymys.

Joulun alla lapsiperheiden postilaatikoiden saranat ovat koetuksella. Tarhapäivän jälkeen eteinen pursuaa lelukauppojen, tavaratalojen ja kauppaketjujen joulukuvastoja. Kuvastot lähetetään vanhempien nimellä tai ilman, ja ne päätyvät välittömästi jälkikasvun riemusta hikoaviin käsiin.

Ralli jatkuu kaupallisten tv-kanavien lastenohjelmissa. Mainoskatkot muistuttavat rytmiltään musiikkivideota, kun lain sallimiin rajoihin yritetään saada mahtumaan kaikkien halukkaiden jouluviestit.

Kuluttajaviranomaisen ohjeiden (Pdf) mukaan ”vanhempien on annettava päättää heidän lapsilleen kohdistettavasta markkinoinnista. Vanhemmilla on lastensa kasvattajina myös oikeus päättää perheen hankinnoista ilman, että suoraan lapseen vetoamalla sivuutetaan vanhempien kasvatusoikeus.” Ohjeen noudattaminen ei taida olla aivan kirjaimellista.

6-vuotiaan tyttäreni lahjatoivomuslistaa on laadittu pian kuukauden päivät. Tähän mennessä Helmin listalle on päätynyt 42 lahjatoivomusta. Tyttö ymmärtää kyllä hyvin, ettei pukki kanna kotiin koko listan sisältöä. Siitä huolimatta ”Lisää toisella puolella >>” -merkintä listan ensimmäisen sivun lopussa pistää hieman mietteliääksi.

Keskustelua aiheesta käydään myös verkon eri keskustelupalstoilla. Suomi24-palstalle kirjoittanut Martta78 käyttäisi kuvastoja mieluiten kodin lämmittämiseen: ”Itsestäni on aika omituista, kun 5-v tyttömme haluaisi ottaa tarhan lelupäivänä kuvaston mukaansa. Siellä ne sitten tuijottelevat porukalla leluja ja vertailevat, mitä hienoa kukanenkin saa lahjaksi. Tekisi mieli paiskata ne lärpäkkeet uuniin saman tien kun ne tulevat postista.

Pitäisikö lapsiin kohdistuvaan markkinointiin sinun mielestäsi suhtautua nykyistä tiukemmin?

Hikinauhat ovat kuuminta hottia

Viime perjantain pikkujoulujuhlani päätyivät myös NYT-liitteen sivuille. Koko pikkujouluartikkelin voit lukea Pdf-muodossa tästä.

Idat tänään pikkujoulutunnelmissa

Karkaan tänään pikkujoulujen viettoon. Koko ryhmä takaisin toimistolla taas maanantaina.

Kuvamateriaalia juhlista Facebook-sivulla ja täällä ensi viikolla heti sensurointiprosessin jälkeen.

Hyvää pikkujoulua minulle. Ja sinulle.

Paraatipaikka + tapetti = näyttävä mainospinta

Toteutin Sanoman mediamyynnin trainee-ohjelman rekrytointikampanjan yhdessä asiakkaan kanssa. Kirjoitin tästä projektista postauksessani muutama viikko sitten.

Kampanjassa tehtiin printti-ilmoitusten lisäksi poikkeuksellisen näyttävä display-toteutus, jossa yhdistetään kaksi mainosmuotoa. Paraatipaikan ja tapetin yhdistelmästä syntyy pinta-alaltaan suuri ja toiminnallisestikin monipuoliset toteutukset mahdollistava mainospinta.

Alla mainos ruutukaappauksena Oikotie.fi -palvelusta:

Maksava katsoja on paras sponsori

Kirjoitin Hesarin mielipidesivulle lyhyen kommentin urheilusponsoroinnista. Alla oleva teksti julkaistiin lehdessä 9.11.2010 otsikolla ”Maksava katsoja on paras sponsori”:

Urheilutoimittaja Tero Hakola (HS Urheilu 2.11.) ja Ulla Ruuskanen (HS Mielipide 4.11.) peräänkuuluttavat yritysten vastuuta naisurheilun tukemisessa. Sponsoreita kutsutaan apuun, kun naisjääkiekkoilijat joutuvat Jyväskylässä rahoittamaan toimintaansa siivoamalla ja ”rohkealla kalenterilla”.

Ruuskanen toteaa aivan oikein, etteivät sponsorit ole mukana lajeissa, jotka eivät kiinnosta suurta yleisöä. Kyse ei siis ole urheilijoiden sukupuoleen liittyvästä syrjinnästä, vaan huomiosta. Seurattuja lajeja sponsoroidaan, koska yritykset saavat vastinetta investoinnilleen.

Elinkelpoisessa liiketoiminnassa maksavien asiakkaiden pitäisi muodostaa rahoituksen perusta. Suomessa useimpien urheilulajien rahoitus perustuu kuitenkin suurimmalta osin sponsorien panokseen. Ongelman ratkaisu on onneksi yksinkertainen. Kun me urheilun ystävät ostamme lippumme vähemmän suosittujen lajien katsomoihin, voivat urheilijat keskittyä urheilemiseen.

Sähkökirja ja kouluampumiset

Sähköinen kirja herättää voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Esimerkiksi HS-raadin vastaukset kysymykseen: ”Syrjäyttääkö sähkökirja lopulta paperikirjat?” olivat monin osin erittäin viihdyttäviä.

Toivotan raatiin kuuluvan esseistin ja suomentajan Antti Nylénin valistuneen näkemyksen myötä oikein hyvää viikonloppua erityisesti kaikille painetun kirjan ystäville:

…Kysymys on lähtökohdiltaan harhainen. Koko ”keskustelu” sähkökirjasta on täynnä avuttomia, onttoja hokemia: ”perinteinen kirja on sentään hyvä käyttöliittymä”, ”sähkökirjan mahdollisuuksia ei vielä osata edes kuvitella”, ”e-kirja säästää luontoa” ja niin edelleen.

…Toisaalta ihmiset yleensäkin haluavat olla ”normaaleja” ja muita tarkkailemalla he päättelevät, mikä normaalia on. Teknokraattisessa kulttuurissamme on normaalia ottaa käyttöön uusi tekniikka, jonka olemassaolollekaan ei ole mitään muuta perustelua tai selitystä kuin se, että se oli mahdollista toteuttaa.

…Kaikki mikä on mahdollista, tehdään. Tämä on nykykulttuurin idea. Koskee yhtä hyvin sähkökirjoja kuin kouluampumisia.

Lisää raatilaisten kommentteja ja bloggaajien huomioita niihin löytyy ainakin Proosaa ja protokollia e-kirja-blogista.